Videot verkossa -tehtävä

Olen käyttänyt videoita opetuksen välineenä. Omat opetettavat teemani liittyvät pääasiassa päihde- ja mielenterveysongelmiin, joihin liittyvää materiaalia on netti pullollaan. Aihetta käsitellään tasaisin väliajoin myös ajankohtaisohjelmissa.


Yle Areena on suosikkini. Sekä siviilielämässä että työssä. Enää elämä ei ole sidottu tiettyihin kellonaikoihin, jolloin on kuin nakutettu istuttava tv:n ääressä. Opetuksessa olen viime aikoina käyttänyt eniten juuri edellä mainittua Yle Areenaa ja sieltä erityisesti Aamusydämellä ohjelmaa. Sieltä löytyy monia elämänmakuisia tarinoita, jotka herättävät paljon ajatuksia ja keskustelua oppitunneilla. Viime aikoina päihde- ja mielenterveyspalveluiden kentällä on puhuttu paljon kokemusasiantuntijuudesta. Kyseisen ohjelman voikin ajatella sisältävän kokemusasiantuntijoiden tarinoita. Ainahan ihka elävä kokemusasiantuntija voittaa netin videon, mutta kun/jos sitä ei ole saatavilla, tämä on erittäin hyvä vaihtoehto. Opiskelijat ovat antaneet katselluista videoista hyvää palautetta. Ne ovat olleet ajankohtaisia ja mielenkiintoisia, elämän makuisia. Videot antavat paljon ajatuksia myös itselle.


Itse olen kuvannut hyvin vähän videoita. Perheessäni ei ole koskaan ollut videokameraa. Nykyään liikkuvaa kuvaa saa otettua ihan jo peruspuhelimilla, mutta minun käyttöni rajoittuu valokuvien ottamiseen. 9- ja 11-vuotiaat tyttäreni sen sijaan käyttävät kännyköiden videotallennemahdollisuutta paljon. Puhelimet ovat täynnä Monster High- ja Bratz-nukkien seikkailuvideoita. Ehkä heidän myötä rohkaistun myös itse kuvaamaan enemmän :)

Ei feissarimokia

Monet ovat varmaan lukeneet tai kuulleet feissarimoka-sivusta. Itse olen vilkaissut muutaman kerran. En kuitenkaan aio tässä jäädä niitä enempää analysoimaan vaan pohtia, mitä hyvää/hyötyä/iloja/onnistumisia facebook on itselleni tai ystävilleni tarjonnut. Älkää kuitenkaan säikähtäkö ystävät - ketään en nimeltä mainitse. Sillä sehän olisi feissarimoka.

Facebookin kautta on löytynyt apu ja tuki moneen pulmaan ja puutteeseen. Sen kautta olen hankkinut ainakin huonekaluja ja muita kodin tarvikkeita, myynyt pois itselle tarpeettomia. Asiantuntijoita ja osaajia löytyy joka lähtöön, joten neuvoja ja vinkkejä on saatavilla aiheeseen kuin aiheeseen. Ja onpa yksi nykyisistä työtovereista löytänyt itsensä töihin meille facebookissa jaetun työpaikkailmoituksen kautta,  jota jaoin sivullani ja jonka yhteinen tuttavamme jakoi edelleen eteen päin.

On facebook tuonut ystävien julkaisujen kautta myös monet naurut, unohtamatta surun kyyneleitä. Myötäelämisen mahdollisuus on somen myötä lisääntynyt. Itsekin tulee ajoittain kirjoiteltua kasvukiputarinoita vanhempana kasvamisesta. Tästä eivät onneksi lapseni vielä tiedä mitään :). Jotenkin helpottavaa on ollut myös "eniten vituttaa kaikki" -päivityksen kirjoittaminen, vaikka se ei lukijoille sen enempää asiasta kerrokaan.

Vältän siis tekemästä feissarimokia, vaikka ne varmasti monet naurut tarjoaisivatkin kanssakulkijoille. Facebookin, kuten monen muunkin asian merkitys elämässä, pitää mielestäni perustua hyvän jakamiseen.

Alku(ko) aina hankalaa

Meinasin kompastua heti alkumetreillä - mikä blogille nimeksi!

Mutta mikä sen paremmin fiilistä kuvastaisi kuin että sometuttaa. Tarkoitus olisi saada somesta hyvä kollega :) Vapaa-ajalla ollaan jo hieman varovaisesti tutustuttu, mutta tarkoitus olisi siirtää suhde seuraavalle tasolle eli työhön. Uskon, että suhteemme kestää tämän ja myös parantuu!